Luettua

Mulla on käynnissä taas itseopiskelujakso rahan suhteen. Ihan vaan tsempiksi ja siksi, ettei totuus unohtuisi. Tuonne alle liitin kuvan jo luetusta kirjasta. Tämä oli ihan ok, mutta mulla kesti pitkään lukiessa ja se kielii siitä että ei osunut ihan nappiin. Mun olisi pitänyt lukea tämä 5 vuotta sitten, silloin ehkä olisin tarvinnut. Tällä viikolla on tullut lapseen liittyviä yllättävi menoja sen verran reilusti, että vähän pitää pähkäillä mitä tässä tekisi. En oikein voi avata enempää, mutta ei mitään vakavaa kyseessä.

Historiaa

Minä olen lama-ajan lapsi ja näitä blogeja lukiessani olen ymmärtänyt, että meitä on paljon. Olen huomannut, että se vaikuttaa minuun edelleen ja pelkään jotain samanlaista tapahtuvan uudestaan. Asuntolainan ottaminen hirvitti alkuun, niin että muistan nukkuneeni todella huonosti pitkään. Olin myös todella tarkka siitä, ettei laina ole liian iso. Rahasta jutteleminen on ollut vaikeaa. Se on tuntunut ihan ylitsepääsemättömän hankalalta silloin, jos siihen on liittynyt selvittelemistä kaipaava ongelma.

No sitten vähän minun lapsuudestani. Vanhempani ostivat ensimmäisen asuntonsa ollessani seitsemän vuotta. Asunto oli rivitalo kolmio hyvällä paikalla. Sitä ennen olimme asuneet vuokralla äidin opiskellessa ammattiin. Kaikki meni alkuun hienosti ja molemmat vanhemmat kävivät töissä. Kun pikkuveli syntyi äiti jäi hetkeksi kotiin, mutta palasi äitiysloman jälkeen taas työelämään. Sitten tuli lama. Vanhemmat olivat läheisen henkilön talolainaa takaamassa ja hänen yrityksensä meni nurin. Siitä alkoivat isot vaikeudet. Rahasta ei puhuttu, mutta selväksi tuli ettei sitä ollut. Tämä kiristi vanhempien välejä ja aiheutti toistuvia riitoja. Lopputulos oli ruma. Asunto myyntiin, ero ja molemmat velkajärjestelyyn. Äitini pääsi velkajärjestelystä eroon vasta, kun olin aikuinen. Isäni tilannetta en oikein tiedä. Hän yritti työtä tekemällä tehdä lisää rahaa, tyri velkajärjestelyn ja joutui maksamaan lisää.

Ainut asia jonka äitini opetti rahan käytöstä oli se, että aviopuolisoilla on hyvä olla omat tilit. Hänen mielestään puolisoilla pitää olla vastuu ja vapaus omasta taloudestaan. Fiksu nainen.

No miten minä nyt sitten olen tässä tilanteessa, että makselen tässä velkoja pitkään ja hartaasti? Muutama vuosi sitten eräs läheiseni sairastui vakavasti ja se vaikutti minuunkin enemmän kuin oikein tajusinkaan silloin. Olin aika masentunut, enkä tajunnut hakea siihen apua. Samaan aikaan sain tämän talouteni tähän jamaan, eikä äitiyslomalla olo ainakaan helpottanut asiaa. Takaraivossa takoi koko ajan omien vanhempieni esimerkki siitä, miten talouden "hallinnan menettäminen" voi pahimmassa tapauksessa repiä koko perheen hajalleen. Nyt olen pikkuhiljaa päässyt monesta rahaan liittyvästä negatiivisesta tunteesta eroon. Vaikka tämä maksuvaihe on pitkä, niin minä selviän tästä. Enkä pelkästään selviä vaan saan vielä jotain säästöönkin. Omille lapsilleni haluan opettaa jotain muuta kuin kantapääopiston rahankäytön suhteen.

Kevättä kohti

Päivät menee hurjaa vauhtia. Lapsilisäpäivä tuli ja meni helmikuun lopulla, enkä lyhentänyt niistä mitään ylimääräistä. Rahastoon meni silloin automaattisesti 30€, ihan siitä syystä että unohdin perua siirron. Helmikuun lyhennys Ellokselle oli 350€ eli ihan ok, vaikka suunnitelmani oli lyhentää hieman vielä enemmän. En jaksanut säätää rahojen kanssa.

Viime viikon perjantaina oli tilipäivä. Palkkaa tuli 2157,75 ja siinä on mukana jotain lisätöitä ja sunnuntailisiä.


Elämiseen liittyvät maksut
Sähkö 287,72
Netti 41,56
Puhelimet x3 61,94
yht. 391,22

Opintolaina  55

Vyörytettävät
H&M maksettu pois 12/18
Ellos 225
Klarna 50
Svea 52
Nordea 70
Joustoluotto 150
yht. 547

Lapsen harrastus 65
Lasten vaatteet 190 (ulkovaatteita)
Lapsen muut 80
yht. 335

Rahastoon 40
Norwegianin tilille 20