keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Historiaa

Minä olen lama-ajan lapsi ja näitä blogeja lukiessani olen ymmärtänyt, että meitä on paljon. Olen huomannut, että se vaikuttaa minuun edelleen ja pelkään jotain samanlaista tapahtuvan uudestaan. Asuntolainan ottaminen hirvitti alkuun, niin että muistan nukkuneeni todella huonosti pitkään. Olin myös todella tarkka siitä, ettei laina ole liian iso. Rahasta jutteleminen on ollut vaikeaa. Se on tuntunut ihan ylitsepääsemättömän hankalalta silloin, jos siihen on liittynyt selvittelemistä kaipaava ongelma.

No sitten vähän minun lapsuudestani. Vanhempani ostivat ensimmäisen asuntonsa ollessani seitsemän vuotta. Asunto oli rivitalo kolmio hyvällä paikalla. Sitä ennen olimme asuneet vuokralla äidin opiskellessa ammattiin. Kaikki meni alkuun hienosti ja molemmat vanhemmat kävivät töissä. Kun pikkuveli syntyi äiti jäi hetkeksi kotiin, mutta palasi äitiysloman jälkeen taas työelämään. Sitten tuli lama. Vanhemmat olivat läheisen henkilön talolainaa takaamassa ja hänen yrityksensä meni nurin. Siitä alkoivat isot vaikeudet. Rahasta ei puhuttu, mutta selväksi tuli ettei sitä ollut. Tämä kiristi vanhempien välejä ja aiheutti toistuvia riitoja. Lopputulos oli ruma. Asunto myyntiin, ero ja molemmat velkajärjestelyyn. Äitini pääsi velkajärjestelystä eroon vasta, kun olin aikuinen. Isäni tilannetta en oikein tiedä. Hän yritti työtä tekemällä tehdä lisää rahaa, tyri velkajärjestelyn ja joutui maksamaan lisää.

Ainut asia jonka äitini opetti rahan käytöstä oli se, että aviopuolisoilla on hyvä olla omat tilit. Hänen mielestään puolisoilla pitää olla vastuu ja vapaus omasta taloudestaan. Fiksu nainen.

No miten minä nyt sitten olen tässä tilanteessa, että makselen tässä velkoja pitkään ja hartaasti? Muutama vuosi sitten eräs läheiseni sairastui vakavasti ja se vaikutti minuunkin enemmän kuin oikein tajusinkaan silloin. Olin aika masentunut, enkä tajunnut hakea siihen apua. Samaan aikaan sain tämän talouteni tähän jamaan, eikä äitiyslomalla olo ainakaan helpottanut asiaa. Takaraivossa takoi koko ajan omien vanhempieni esimerkki siitä, miten talouden "hallinnan menettäminen" voi pahimmassa tapauksessa repiä koko perheen hajalleen. Nyt olen pikkuhiljaa päässyt monesta rahaan liittyvästä negatiivisesta tunteesta eroon. Vaikka tämä maksuvaihe on pitkä, niin minä selviän tästä. Enkä pelkästään selviä vaan saan vielä jotain säästöönkin. Omille lapsilleni haluan opettaa jotain muuta kuin kantapääopiston rahankäytön suhteen.

Ei kommentteja: